Lutte de Rue

K = kysymys, PDC = Philippe Da Costa

K: Mistä tulee nimi Lutte de Rue [katupaini]?

PDC: Lutte de Ruessa harjoitellaan kamppailua lähietäisyydellä itsepuolustustilanteessa. Koska monet hyökkäystilanteet päätyvät lähietäisyydelle, on tärkeää oppia toimimaan lyhyellä etäisyydellä.

K: Mitä eroa on grapplingilla ja Lutte de Ruella?

PDC: Grappling on mattokamppailulaji, kun taas Lutte de Ruessa yritetään välttää maahan joutuminen tai pyritään jäämään maahan mahdollisimman lyhyeksi aikaa. Päämääränä on selviytyä tilanteesta mahdollisimman nopeasti, jottei painitilanteessa jouduttaisi toisen hyökkäjän tai aseen yllättämiksi.

K: Kenelle Lutte de Rue on suunnattu?

PDC: Lutte de Rue on tarkoitettu kaikille yli 15-vuotiaille miehille ja naisille, sekä niille jotka etsivät käytännönläheistä ja realistista lajia kamppailulajikokemuksen tasosta riippumatta.

K: Voitteko kuvata Lutte de Ruelle tyypillisen tekniikan?

PDC: Esimerkiksi jos hyökkääjä tarttuu kiinni rajusti, vastustajaa voi horjuttaa puskemalla olkapäällä. Iskun tarkoitus on sekä heikentää hyökkääjää että saada hänet kaadettua nopeasti maahan.

K: Minkälainen on tyypillinen Lutte de Rue -harjoitus?

PDC: Tunti aloitetaan yksinkertaisilla harjoitteilla, kuten kuinka nousta nopeasti pystyyn, kuinka liikkua maassa jne. Tällä tavoin lämmitellään perusteellisesti. Seuraavaksi siirrytään konkreettisiin hyökkäyksiin, esim. tartuntaan takaa, kuristuksiin, iskuihin, jne. Näihin liittyviä puolustuksia käydään läpi aina stereotyypitetyistä tilanteista harjoituksiin suojien kanssa, jolloin mukaan tulevat kaikki todellisen tilanteeseen liittyvät epävarmuustekijät. Tietenkin asiaan kuuluvat treenattavaan tekniikkaan liittyvät lihaskuntoharjoitteet.

K: Kuuluuko lajiin arvojärjestelmää?

PDC: Kuten kaikissa Défense de Rue -lajeissa, oppilaiden tasoa arvioidaan tarkasti määritellyillä kriteereillä jotka on jaettu neljään eri tasoon: Base, Confirmé, Avancé, Maitrise.

K: Oletteko joutuneet käyttämään Lutte de Rueta todellisessa aggressiotilanteessa?

PDC: Kyllä, toimiessani järjestyksenvalvojana mm. konserteissa ja jalkapallo-otteluissa. Päämääränä on tällöin ollut hallita väkivaltainen henkilö lain suomien keinojen puitteissa.

K: Mitkä lajit ovat toimineet innoittajinanne?

PDC: Olen harjoitellut kamppailulajeja 20 vuotta. Aloitin kiinalaisilla ja vietnamilaisilla lajeilla, Qwan Ki Dolla ja Sandalla, jossa myös kilpailin. Jatkoin Kalilla/Escrimalla. Tapasin Robert Paturelin hänen vetämillään Tonfa-leireillä, ja myöhemmin hänen myötävaikutuksellaan liityin Eric Quequet:n perustamaan ADACiin.

K: Voiko Lutte de Rueta käyttää kaikissa tilanteissa?

PDC: Jokaisessa kamppailussa on epävarmuustekijöitä. Lutte de Rue ei ole täydellinen ratkaisu kaikkiin tilanteisiin, ja sen vuoksi suosittelen että oppilaani täydentäisivät osaamistaan itsepuolustuksen saralla harjoittelemalla Boxe de Rueta, Canne de Rueta ja tilapäisaseiden käyttöä.

K: Kuinka kauan pitää harjoitella jotta pystyisi selviytymään aggressiotilanteesta?

PDC: Lutte de Rue ei ole ihmelääke; riippuu siitä, kuinka syvällisesti paneutuu harjoitteluun. Oman kokemukseni perusteella oppilas kykenee selviytymään hankalista tilanteista vuoden säännöllisellä harjoittelulla. Korostan, että kaikki riippuu tilanteesta, enkä väitä kouluttavani yli-ihmisiä vaan vastuullisesti käyttäytyviä henkilöitä, joilla on perusteelliset tiedot itsepuolustuksesta.

K: Voiko lajia soveltaa turva-alan ammateissa?

PDC: Työskentelen sairaalaympäristössä turvamiehenä ja tehtäviini kuuluu hallita kiihtyneitä potilaita loukkaamatta heidän fyysistä koskemattomuuttaan, ja selviytyä tilanteista mahdollisimman pienin häiriöin. Opetan tekniikoita Rennes:n CHU:n (Centre Hospitalier Universitaire, yliopistosairaala) ensihoitoyksikön henkilökunnalle, ja olen organisaation ulkopuolisena itsepuolustuksen kouluttajana Rennes:n GIPN:ssä (Groupe d'Intervention de la Police Nationale, poliisin erikoisyksikkö).